Iloisena pyöräilin kohti tallia. Viimein pääsin näkemään yhden lukuisista hoitsuistani, Willyn. Aamu-aurinko paistoi nätisti minun saapuessa pihalle. Näin nätin tallin, jonne suuntasinkin matkani. Hevoset mutustelivat heiniään ja vain pari toiveikasta päätä kurkisteli karsinoiden ulkopuolella. Moni hevonen oli myös laiduntamassa, kun näin kiva kelikin oli. Willy oli kuitenkin tallissa ja suuntasin sen luokse. Hevonen tuijotti minua innoissaan, kuin se ajattelisi; "Yksi uusi leikkikaveri lisää!"... Huokaisten avasin salvan ja astuin karsinan lämpöön. Olin sulkemassa ovea ja olin selin karsinaan, kun Willy töykkäisi minut nurin ja lujaa! Tyrskähdellen nousin maasta, kun huomasin, että Willy yritti lähteä pakoreissulle. Nipin ja napin sain karsinan kiinni ajoissa! Lähdin etsimään harjoja. Kun palasin karsinalle, Willy piehtaroikin ihanaa vauhtia, huoh, miten se osasikaan lukea ajatukseni?! Menin karsinaan ja otin riimun ovesta. Pujoitin riimun hevosen päähän ja sidoin sen kiinni. Rupesin urakkaan. Harjasin napakasti ja purut tarttuivat ärsyttävästi harjaan! Viimein kuitenkin ensimmäinen puoli oli valmis. Sukelsin Willyn kaulan ali toiselle puolelle. Tämä puoli sujui huomattavasti nopeammin. Laitoin harjan tyytyväisenä takaisin. Siirryin kavioihin. Willy näytti harmistuneelta, kun oli sidottu ja ei päässyt pyörimään ympyrää, hoitajan yrittäessä puhdistaa kavioita. Se tyytyi nostamaan ne nätisti. Sain ne puhdistettua nopeasti ja taputin hevosta kiitokseksi kaulalle. Etsin harjakamman ja selvittelin jouhista purut ja takut. Saman tein hännälle, joka oli oikea takkupesäke! Suuren työn jälkeen saatoin kuitenkin olla tyytyväinen. Irroitin riimunnarun ja talutin Willyn ulos. Pieni kävelylenkki ja samalla tutustuminen tiloihin ja ruunaan tekisi hyvää. Ratsastusta kokeilisin luultavasti vasta seuraavalla kerralla. Willy tuntui virkeältä, mutta käveli kiltisti rinnallani, minun jutellessa sille.
-Lähdetäänkö maneesin suuntaan ensin, juttelin ja samalla Willy tuli uteliaaksi. Kiersimme maneesin ja jatkoimme kentille. Niitä oli kaksi ja toisella oli tunti menossa. Päätin siis kiertää kauempaa, ettei hevoset säikkyisi.
-Nyt se Ulpu sieltä puskista pois ja äkkiä! Elsa hihkui jo ärsyyntyneenä. Tirskahdin nähdessäni kokemattomamman ratsastajan selässä, joka kiskaisi kevyesti ohjista ja antoi sitten olla. Elsa joutui lopulta mennä itse paikalle ja riuhtaista hevosen ohjista! Seuraavaksi kävelimme ohi laidunten. Talutin Willyn viimein tarhoille. Olin iloinen, koska hevonen oli käyttäytynyt "ihmisiksi"... Päästin hevosen vapaaksi ja lähdin tallin suuntaan, suljettuani huolella portin. Etsin käsiini talikon ja kottarit. Loin huolella lannan karsinoista talikon kanssa. Karsina oli puhdas ja kottikärryt täynnä. Suuntasin lantalaan ja kippasin kärryt. Matkanvarrella oli kätevästi puruvarasto, josta lastasin ison kasan puruja mukaan. Purut kippasin keskelle karsinaa, levitelkööt Willy makunsa mukaan. Hain myös heinät karsinaan valmiiksi. Sitten hain hevosen takaisin sisään. Se meinasi rynnätä, mutta aistin ajoissa sen ja pysäytin hevosen käytävälle. Pistin sen peruuttamaan, josta Willy ei oikein tykännyt. Sitten talutin hevosen karsinaan ja riisuin riimun. Oli aika lähteä, mutta olin sentään vähän tutustunut ja Willyyn sekä talliin. |
Vastaus:
pahoittelut, en ole pitkään aikaan käynyt täällä! Oikein hieno ja pitkä tarina. Arvosana: 8½ Rahaa: 22€ |
|
|
|